Majakka-koira Fonzien erilainen duunipäivä

Yläpuolelta kuuluu liikehdintää, äkkiä ylös. Kops, auts! Ai niin olin sängyn alla. KYLLÄ, KYLLÄ mulla on tänään POINTTIPÄIVÄ. Hi five sisters, tää poika lähtee duuniin.

Lupa hypätä autosta, kiitti. Aloitetaanpas päivä pikkumetsän tarkistuksella. Kukas se tuolla? Mamma, se on todellakin TAGE, JIPPII! Saanko jo mennä? Sinne siis täyttä höyryä ja sitten mukaan infoon, koska sieltä laatikosta Tage antaa nameja. Mun frendi.

OK, olen valmis. Voidaan lähteä Majakkaan. Ootas vielä hetki, tuolla liikkasalissa on joku. Käyn moikkaamassa. Hoidettu, nyt voidaan mennä. Mamma, se poika hymyili ja taputti minua. Huomenta Trude, mä tulin nyt. Odottelen tässä, kun just lähdetään auditorioon hakemaan mulle vettä. Teijan ovi on auki! Mennään hei hakemaan vesi sieltä niin saan samalla haleja. On se mukava tuo Teijakin. Leperteleekin niin iloisesti. Juu, tullaan tullaan, älä hötkyile. Moikkaan vaan nää tyypit tästä sohvalta.

Hei, kaverit. Kiva, tekin olette tulleet Majakkaan. Sanna, tietysti tuun sun viereen. No, mutta tolla kaverilla on leipää. Sorry, tää poika lähti…. Come on mamma. Miksi en saa kerjätä? Voisin saada maksamakkaraleipää. Kaikki muut koirat saa kerjätä. Kaikki mun kaverit saa syödä aamulla muutakin kuin papanoita. Sä oot tylsä mamma. Ok ok, tulen sinne pöydän alle hetkeksi odottamaan, mutta kun ruoka loppuu, menen varmasti takaisin.

Moi Aksu ja Sami. Mitäs me pojat?! Sorry mun pitää kuulema mennä. Ton huoneen lattialla on niitä nukkeja, joille keväällä vielä haukuin. Olin niin pieni ja tyhmä, hah. Mennään vaan alas, siellä on se pehmeä matto ja ne tyypit kun juttelee aina mukavia. Olin kerran siellä päivähoidossakin. Nyt riittää kiitos. Teidän kaapeissa ei ole ketään piilossa, pelastuskoiraoppilas, niin lähden käymään tuolla naapurikäytävässä. Siellä on kissatätikin, joka taitaa vähän tykätä minustakin.

Mitä mitä, nyt jo? Mihin mennään? Hihnassako, ihan virallisesti? Täällä katon alla onkin paljon ihmisiä. Hyi yök, mikä täällä haisee? Maa on täynnä jotain valkoisia pötköjä ja tuo ukko heitti mennessään yhden lisää. No niin, onneksi on jo meidän vuoro lähteä. Tässä kuljettajan takana onkin hyvä istuskella, mamman kanssa. Oven lasista näkyy hyvin ulos ja näen samalla kaikki uudet ihmiset. Nyt ei tapahtu enää mitään, parempi käydä maate. Valmiina, mennään vaan.

Onpa paljon autoja ja ihmisiä! Näitä kaikkia en kyllä ehdi millään tervehtiä. Juna, tuon olen nähnyt Keravan treeneissä. Sattuikin hassusti, että se on mun kanssa täällä yhtä aikaa. Jaaha, nyt johonkin uuteen taloon, sopii. Täälläkin nää ihmiset hymyilee mulle. Juu, saa kyllä paijata ja ottaa kuvia. Eihän meillä mamma nyt niin kiire ole. Olen Majakka-koira Pointista, Porvoosta. Kyllä minä tykkään ja heilutan häntää kaikille. Olkaa hyvä vain, tulen perässänne hissiin.

Et ole tosissas, mamma. Tässä huoneessa on näin monta uutta kaveria. Kaikilla hampaat näkyy kun ne katsoo mua, mutta sehän ei ole vaarallista. Mukavaa kun saan olla vapaana, niin pääsen helposti kaikkien luo. Erityiopeopiskelijoita kuulema, aha, mukavia ihmisiä kyllä. Tää on niin siistii, mukana niin monessa selfiessä! Varmasti useammassa ku Henry Winkler. Olen näiden kanssa kun mamma vaan puhuu ja puhuu tuolla edessä. Nyt lopetti, jeeeee. Päästään kotimatkalle. Taas sinne pötköjen sekaan ja sitten kuljettajan taakse ja lopulta omaan autoon lepäämään.

Hi sisters! Ette voi uskoa millainen duunipäivä mulla tänään oli…

Terveisin 2-v. syntymäpäiväsankari Fonzie 25.4.2018


Kuva: Tuula Pahkala

Lisätietoa eläinavusteisesta pedagogiikasta mm. http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/118273/elainavusteinen%20pedagogiikka.pdf?sequence=1&isAllowed=y

 

Uusia tapoja oppia ja opettaa: koulutusmuotoilu sosiaali- ja terveysalan työelämäpalvelujen keskiössä

Syksyllä 2017 valmistuneet Point Collegen ensimmäiset aistiohjaajat.

Point Collegen sosiaali- ja terveysalan työelämäpalveluissa on kehitetty erityisesti työelämän ja työyhteisöjen tarpeisiin räätälöityjä monipuolisia koulutustuotteita, joissa hyvä asiakaspalvelu, koulutuksen laatu ja opiskelun vaivattomuus ovat keskiössä. Koulutustuotteiden suunnittelu ja toteutus perustuvat aitoihin työelämän kehittämistarpeisiin, joihin vastataan monimuotoisilla opinnoilla ja etäyhteysmahdollisuudella. Lisäksi asiakkaille tarjotaan mahdollisuus palata koulutustilaisuus- ja luentonauhoitteisiin jälkeenpäin. Tämä on osoittautunut hyvin tärkeäksi palveluksi työssäkäyville opiskelijoillemme, joilla ei ole aina mahdollisuutta osallistua koulutukseen kontaktipäivinä.

Oppisopimusrahoituksella järjestettävät monipuoliset koulutukset antavat työnantajille mahdollisuuden kouluttaa samanaikaisesti suurta osaa työntekijöistä. Uuden tutkinnon, osaamisalan tai paikallisen/alueellisen tutkinnonosan suorittamisen kautta ammatillisen osaamisen päivittäminen sekä oman työn ja työyhteisön osaamisen kehittäminen ovat näin olleet helposti toteutettavissa. Palaute näistä koulutuksista on ollut erittäin hyvää kaikkien osapuolien taholta. Myös uudet omarahoitteiset koulutustuotteet, kuten seksuaali-, aisti- ja työnohjaajakoulutus ovat olleet menestyksekkäitä sosiaali- ja terveysalan koulutustuotteita.

Jaana Ågren
Lehtori/tiimivastaava
Point College

 

TL;DR

Vuosi 2018 toi mukanaan ammatillisen koulutuksen reformin, joka ohjaa koulutuksen järjestäjiä kirkastamaan ammatillisen koulutuksen tarkoitusta ja merkitystä yhteiskunnassa. Ammatillisen koulutuksen ydintehtävä on edelleen sama kuin sen alkulähteillä, 1600-luvulla: Kansallisen ja alueellisen kilpailukyvyn varmistaminen tuottamalla osaavaa työvoimaa.

Työelämässä koetaan parhaillaan suuria murroksia, muun muassa teknologian kehittymisen ja digitalisaation tuomien mahdollisuuksien ja niiden aiheuttamien välttämättömien muutosten myötä. Nykyisiä työtehtäviä ja työn tekemisen muotoja katoaa ja uusia syntyy. Muutos on läsnä kaikilla toimialoilla.

Koemme myös murrosta ihmisten ajattelu- ja toimintatavoissa. Muun muassa globalisaatio, tiedon ja tietoisuuden lisääntyminen ja teknologian kehittyminen ja digitalisaatio muovaavat ihmisen tapaa ajatella ja elää. Useat tutkimukset ovat myös todenneet, että milleniaalit eivät tavoittele työn tekemisellä suuria palkkatuloja tai parempaa asemaa kuin naapurilla, vaan merkityksellisyyttä: ”Duunin pitää olla LIT”.

On tärkeää tiedostaa, ja myös hyväksyä, se tosiseikka, että YOLO-sukupolvi on tulevaisuuden työn tekijä. Työelämää ja koko yhteiskuntaa muokkaa omanlaisekseen siinä toimivat ihmiset.

Mainittujen murrosten lisäksi – tai niistä johtuen – ovat murroksessa myös elinkeinoelämän liiketoimintamallit. Teknologisen kehityksen mahdollistamat aivan uudentyyppiset alustatalouden ja jakamistalouden toteuttamistavat ovat jo nyt mullistaneet liiketoimintamalleja useilla aloilla ja sinisen meren strategiaa toteutetaan nyt enemmän kuin koskaan.

Mainitut toimintaympäristön muutokset yhdessä ammatillisen koulutuksen reformin kanssa luovat meille ammatillisen koulutuksen järjestäjille sellaisen ristipaineen, jossa emme voi jäädä paikoillemme, vaan myös meidän on uudistuttava.

#amisreformi voi vaikuttaa suurelta kaaokselta ja ”hyvien toimintamallien hävittämiseltä”. Mitäpä, jos me koulutuksen järjestäjät ajattelisimmekin sitä mahdollisuutena uudistua? Mitäpä, jos mekin seilaisimme siniselle merelle ja etsisimme uusia liiketoimintamalleja omalle toimialallemme? ATM on mahdollisuus ja lupa uudistua varmistamaan tulevaisuuden työvoimalle parhaat mahdolliset eväät oman työelämänsä kehittämiseen, se on wöörtti!

Tiedostan ja hyväksyn sen, että tänne asti kykenivät lukemaan vain ne, jotka kuuluvat milleniaaleja vanhempaan sukupolveen. Siksi onkin paikallaan avata tekstissä käytettyjä lyhenteitä:

TL;DR (Too Long; Didn’t Read) = sama tiivistetysti, kiitos.
LIT = äärimmäisen mahtavaa!
YOLO (You Only Live Once) = ihan sama, mitä välii?
ATM (At the Moment) = just nyt!
Wöörtti (worth it) = sen arvoista.

Jani Toivonen
Hallinto- ja talouspäällikkö
Oy Porvoo International College Ab

 

Apply now!

Welcome to all applicants to the QBA2018 cohort. We hope this gives you some insight into what our students do at our school. The English merkonomi called QBA has had a very active time as usual. We participated in the TID Business Forum, students were active in many international programs, we have been at the forefront of implementing the new education reform and we have taken a huge digital step forward with our electronic only application system.

Our students, in cooperation with Finnish merkonomi students, were active participants in the organisation  of the TID Business Forum, the biggest business event in eastern Uuusimaa. The rector of our school, Sari Gustafsson and Head of QBA Bryan Roberts were the Masters of Ceremony at the event. Our QBA students made a very good impression of themselves and our school with their professional and enthusiastic service at the event. Other of our students also helped to man the Point College stand at the business fair.

Our students went to many different countries as contributing members of international project teams. They went to Iceland, Sweden, Latvia, Lithuania and Estonia where they participated in teams of international students to find solutions to many of the problems facing us now and in the future. Other students went to Holland to participate in business-related projects there too.

Many students grasped at the opportunities afforded by educational reform in Finland and graduated early. Others used the reform to create flexibility in their workplaces. We had students using our extensive contact network to find other job learning workplaces,both locally and internationally.

We made a decision last year to digitalise our application system, because the old one was very inefficient and time-consuming. The intake of QBA18 will be the Guinea pigs for the effectiveness of our planning and implementation of this particular project.

We welcome applicants to the QBA18 cohort and wish you luck. We hope that the application system is straightforward enough and simple enough to ensure easy and seamless application.

Bryan Roberts
Team Leader, Point College

Tähtipölyä

Avaan päiväkodin ulko-oven. Vastassani on opiskelija Lilli. Hän johdattaa minut lapsiryhmään ja esittelee minut matkalla parille työntekijälle sekä päiväkodin johtajalle. Voisin kuitata hänelle työelämätaidoista K3 jo näkemäni parin minuutin perusteella, mutta maltan vielä…

Tervehdittyäni johtajaa hän tiedustelee koska Lilli valmistuu. Hän haluaa palkata tämän nuoren, taitavan neidon. Ovat olleet tyytyväisiä! Kerron, että maaliskuussa valmistuu, ja homma on siltä osin selvä. Kaikki tavoitteeni ovat jo nyt täyttyneet (opiskelijan työllistyminen), joten voin loppuvierailun vain nauttia. Tiedän, että kaikki kuulemani tulee olemaan hunajaa korville.

Lyhyen esittelykierroksen jälkeen istahdamme alas, ja minulle tarjotaan kahvia. Tämäkin vielä! Paikkahan on helmi. Kahvikupponen nenän eteen tuotuna on nykyään harvinaista. Seuraavaksi onkin ylisanojen vuoro. Työpaikkaohjaaja Siri (nimi muutettu) kehuu oppilaitostamme. Kuinka meiltä tulee hyviä opiskelijoita! Kiitän kehuista ja kerron, että pyrimme kouluttamaan opiskelijoita työelämän tarpeisiin, ja siinä koemme onnistuneemme. Rintani röyhistyy entisestään, kun Siri kertoo opiskelijan osaavan uuden vasun (valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma) sisällöt paremmin kuin päiväkodin henkilökunta. Kerron, että meillä oli syksyllä vasuviikko, jolloin kävimme opuksen lähes sanasta sanaan läpi. Olipahan työlästä, jopa tylsää – mutta kyllä kannatti! Lilli kertoo, että hän ei olisi uskonut, kuinka koulussa opeteltu tylsähkö asiakirja voi töissä lähteä elämään ja olla apuna varhaiskasvatuksen ja pikkulapsipedagogiikan ymmärtämisessä. Heureka! Tämän takia tykkään työstäni. Koen tekeväni juuri tuolla hetkellä maailman tärkeintä duunia! Koulutan hoitajia, jotta he osaavat kasvattaa ja opettaa pikkuisia, tulevaisuuden Toivoja ja Lahjoja.

Matkani jatkuu oppilaitokselle. Astun luokkaan ja ilokseni huomaan, että miltei kaikki ovat paikalla. Olin esittänyt toiveen etukäteen, että mahdollisimman moni tulisi kyseisenä päivänä tunneille. Aiheena korvaavat kommunikaatiomenetelmät. Nehän luonnollisestikin parhaiten oppii tekemällä ja harjoittelemalla käytännössä. Monet aiheet kun ovat lähihoitajakoulutuksessa sellaisia, ettei kirjekurssi oikein sovi luonteeseen. Vuorovaikutusta sen olla pittää! Nuoret tykkäävät toiminnasta. Ripustan viittoma-aakkoset seinille parin innokkaan avustamana ja kehotan opettelemaan oman nimen viitottuna. Johan käy kuhina! Nauttivat selvästi, kun samalla saa hölistä ja ottaa kontaktia. Monet ottavat valokuvia aakkosista kännykällä. Sallin sen, koska luuri on kädessä opetustarkoituksessa. Muuten olen aikamoinen kännypoliisi. Wanhanaikaista, saatat nyt ajatella. Ajattele vain – tämä on minun linjaukseni. En usko että insta, snap chat ja meikkivideot YouTubesta lisäävät keskittymiskykyä tai johdattelevat tunnin aiheeseen. Kännykkäpoliisina en kaipaa itse huomiota tai yritä leikkiä Ansa Kynttilää, jolloin vain ja ainoastaan opettaja puhuu. Haluan, että opiskelijat kokevat keskittyneen flow-tilan ja ymmärtävät, että kännykän voi liimata käteen pysyvästi taas koulun jälkeen. Tunti jatkuu erilaisten kommunikointiharjoitusten parissa. On aakkostaulua, katsekehikkoa ja pikapiirtämistä kaverin kanssa. En muista, milloin olisin viimeksi ollut näin tyytyväinen tuntiini. Luokasta lähtee lounaalle iloisesti mölisevä lauma. Hyvää, positiivista energiaa!

Illalla menen vielä Taidetehtaalle kuuntelemaan tulevaisuusseminaaria. Pekka Peuran ja Olli-Pekka Heinosen taidokkaiden puheenvuorojen ja viisaiden ajatusten jälkeen koen olevani oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Jo opo-opinnoissa pidin tulevaisuuskurssista ja muistan taas miksi! On niin mielenkiintoista pohtia mihin työelämä menee, kohtaavatko kyvyt ja tarpeet ammatillisen koulutuksen jälkeen. Puhujat antoivat paljon ajateltavaa. Lohdullisinta olivat Pekka Peuran ajatukset, että tärkeimpiä kansalaistaitoja jatkossakin ovat empatiakyky ja vuorovaikutus. Eikä itseluottamuksesta ja sinnikkyydestäkään ole haittaa. Hyvä Pekka, matikan lehtori!

Muistan taas miksi valitsin opettajan työn. Mahdollisuus olisi ollut vaihtaa alaa, mutta joku maaginen imu tässä on vuodesta toiseen. Perustyö pysyy, eli ihmisten kohtaaminen ja kannustaminen heidän tavoitteitaan kohti.

Katja Kangasmäki
Lehtori/varhaiskasvatus
Opinto – ohjaaja, sosiaali- ja terveysala
Point College

Innovaatiotutkija Mervi Hasun ajatuksia kritiikistä työpaikan energiavirtana

Lähde: Mervi Hasun kirjoitus Työ, terveys ja turvallisuus -lehdessä.

”Työntekijöiden valituspuhe tai avoin kritiikki voi olla vaikea asia organisaatiossa, sillä se nostattaa negatiivisia tunteita. Kritiikin voi kuitenkin nähdä työpaikan energiavirtana, josta voi sopivilla menetelmillä houkutella esiin parannuksia, innovaatioita.” Näin kirjoittaa innovaatiotutkija Mervi Hasu.

Mervi Hasu toimii apulaisprofessorina Oslon yliopistossa, Työterveyslaitoksella vanhempana tutkijana sekä dosenttina Aalto-yliopiston Johtamisen oppiaineessa ja Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa Tuotantotaloudessa. Mervillä on laaja osaaminen aikuiskasvatustieteilijänä ja innovaatiotutkijana.

Muutosvastarinnan puuttuminen voi olla oire luovuttamisesta. Uudistukset ja muutokset tulevat tavallisesti työpaikoilla ylhäältä alas. Johtajat suunnittelevat muutosten sisällöt, ja henkilöstölle varataan mahdollisuus kommentoida.

Monissa muutoksissa marinoitunut asiantuntijakonkari sanoi kerran oivaltavasti, että työntekijöiden hiljaisuus uudistuksen edessä on vaarallista. Hiljaisuus voi olla merkki näennäisestä mukautumisesta. Todellisuudessa henkilöstö onkin hiljaisesti luovuttamassa: tästä lähtien tehdään vain minimi, jätetään jälkien hoitaminen johdolle.

Kriittinen palaute voi kääntyä ratkaisuehdotukseksi. Eräällä työpaikalla kaksi tiimiä yhdistettiin ja samalla tehtiin muutoksia työalueisiin ja asiakasvastuisiin. Kyse oli fyysisesti raskaasta hoivatyöstä, ja työntekijät olivat eri-ikäisiä, eri kulttuureista ja eri ammattiryhmistä.

Järjestelyistä aiheutui esimiehen mukaan muutosvastarintaa ja tulehtuneita henkilösuhteita. Vanhuspalveluissa toimiva esimies kertoi, että tiimiläiset puhuivat kehittämisideoitaan usein vain hänelle. He pelkäsivät, että ehdotukset tyrmättäisiin tai ne toisivat työyhteisöön lisää ristiriitoja.

Työpaikalla oltiin hankalassa pattitilanteessa: kriittistä puhetta oli paljon, mutta sen enempää kritiikkiä kuin parannusehdotuksiakaan ei saatu nostetuksi pöydälle.

Työpaikalla tehtiin ”matalan kynnyksen” kehittämiskokeilu. Siitä toivottiin tukea muun muassa tiimien parempaan yhteensulautumiseen.

Kokeilun myötä tilanne paranikin selvästi. ”Mietimme nyt ratkaisuja ongelmiin yhdessä. Ilmapiiri on parantunut”, esimies kertoo.

Uudistuksiin kohdistuva kritiikki on arvokasta. Mikä kehittämiskokeilussa oikein tapahtui?

Eräässä ratkaisevassa tiimipalaverissa työntekijät käsittelivät yhdessä esimiehen kanssa kritiikin merkitystä uudistuksissa. Virikkeenä oli väite:

”Kritiikki on arvokasta, sillä se auttaa näkemään riskit ja huolehtimaan uudistuksen laadusta. Kritiikkiin voi kätkeytyä entistä parempi idea.” (Lainaus ITU! Innovaattorin työkirjasta.)

Keskustelussa tapahtui käänne. Valittamisen hengessä käsitellyt asiat alkoivat muuntua ratkaisuehdotuksiksi. Työntekijät ryhtyivät spontaanisti ideoimaan yhdessä. Esimiehen ei enää tarvinnutkaan vetää keskustelua, vaan hän jättäytyi taka-alalle.

Muutosten myötä työ on sujuvoitunut ja hoidon laatu parantunut. Asukkaat on otettu mukaan toiminnan kehittämiseen.

Joskus pieni tuuppaus sysää liikkeelle merkittävän näkökulman muutoksen, joka kantaa pitkälle työn arjessa.

Kriitikkokin kaipaa tulla kuulluksi. Työntekijöiden valituspuhe tai avoin kritiikki voi olla vaikea asia organisaatioissa, sillä se nostattaa negatiivisia tunteita. Kritiikin voi kuitenkin nähdä työpaikan energiavirtana, josta voi sopivilla menetelmillä houkutella esiin parannuksia, innovaatioita.

Oheinen Mervi Hasun kirjoitus on julkaistu 14.9.2015: www.tttlehti.fi/tag/mervi-hasu/

Matti Talvela
Apulaisrehtori, Point College

Sillisalaatista blineihin

Blogikirjoitukseni määräaika lähenee loppuaan, ja mielessäni pyörii useita aiheita, joista voisin kirjoittaa. Opettaessani kirjoittamista muistutan aina aloituksen tärkeydestä. Aloitus on se, jolla houkutellaan lukija jatkamaan lukemistaan ja kiinnostumaan aiheesta. Aloitus voi olla esimerkiksi lainaus jostakin, fakta, väite (mielellään hauska ja yllättävä), kysymys tai kokemus. Mieleeni pulpahtaa minut herätellyt kokemus, joten aloitan sillä.

”Että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, rakastun.” Lastani naurattaa. Seuraavan päivän äidinkielen kokeeseen pitäisi opetella pää- ja sivulauseet. Tuo vanha rimpsu auttaa tälläkin kertaa muistamaan konjunktiosivulauseen tunnistamisen. Nyt kun on vain yksi tapa suorittaa tutkinto, saavat kaikki opiskelijat opintoihinsa yhteiset tutkinnon osat ja niiden myötä äidinkielen. Tarkoituksena on, että kaikki opiskelijat opiskelevat mm. työelämässä tarvittavien tekstien tunnistamista ja tuottamista. Opettajavuosieni aikana olen kuitenkin huomannut, että peruskoulun päättäneiden asiakirjoittamis- ja kielenhuoltotaidot ovat melkoisen hukassa. Niinpä tuota alun rimpsua toistetaan yhä useammin tunnilla, jotta pilkutkin löytäisivät paikkansa. Mielessäni herää kysymys, miten jo neljännellä luokalla opitut asiat voivat olla kuin uusia siirryttäessä toisen asteen opintoihin. Miten jatkossa yhdistetään opetus ryhmässä, jossa taitotaso saattaa olla entistä heterogeenisempi?

Nyt on aloituskappale valmis. Siitä tuli ehkä liian pitkä. Mutta miten sitten jatkaisin varsinaiseen aiheen käsittelyosaan, kun tuntuu, ettei tuosta aiheesta ole enempää sanottavaa. Olisiko joku toinen aihe sittenkin parempi…

Aloituksessa viittasin yhteen tapaan suorittaa tutkinto, sekin siis vuoden alussa voimaan tulleiden uusien lakien tuomia uudistuksia. ”Ammatillinen koulutus historiansa suurimmassa muutoksessa”. Tämänkaltaisia lausahduksia olemme saaneet lukea ja kuulla viimeisen puolen vuoden ajan. Me ammatillisen koulutuksen parissa työskentelevät olemme kyllä saaneet todellakin tuntea arjessamme tuohon muutokseen valmistautumisen. Reformi tuo mukanaan monenlaisia muutoksia aina toimintaprosessien ja rahoituksen muutoksista uusiin termeihin. Näiden tuominen osaksi arkipäivää vaatii monia palavereita, uusia ideoita ja näkemyksiä. Tämä herättää huolta työssäjaksamisesta. Jospa kirjoittaisinkin siitä.

Oppilaitoksemme elää muiden ammatillisten oppilaitosten kanssa muutoksen tuulissa. Nyt tarvittaisiin raikkaita, uusia ideoita, miten koulutusta toteuttaa. Nämä muutokset johtavat myös opettajan työn muutokseen. Opettajat ovat perinteisesti olleet hyvin itseohjautuvia, itsenäisesti työskenteleviä, oman alansa asiantuntijoita. Jatkossa tuon substanssiosaamisen hallitseminen ei tule häviämään, mutta toimintaympäristö ja -tavat muuttuvat. Opettaja ei enää pärjää vain hyvällä oman alansa tuntemuksella, vaan hänen on osattava hahmottaa kokonaisten tutkintojen rakenteita, erilaisia kirjausprosesseja, yksilöllistämisen ja eriyttämisen menetelmiä ja tutkinnonsuorittamisvaihtoehtoja, vain muutamia asioita mainitakseni. Monille tämä saattaa aiheuttaa tunteen, ettei enää osaa työtään. Että kaikkea on liikaa. Että itse opettaminen ajautuu taka-alalle. Nämä ajatukset yhdistettynä toimintakentän muutokseen saattavat uuvuttaa ja aiheuttaa negatiivisten ajatusten kierteen. Niinpä meidän olisikin oltava tietyssä määrin entistä itsekkäämpiä. Minä olen ainoa, joka viime kädessä huolehtii minusta. Minulla on vastuu siitä, miten minä voin. Kuitenkin minä jaksan paremmin, jos tunnen, että saan tarvittaessa tukea, apua ja tsemppiä. Huolehditaan siis itsestämme ja toisistamme, että kukaan ei jää yksin.

Huomaan, että kirjoitukseni venyy ja poukkoilee. Hyvä teksti on napakka, se ei jaarittele, se kertoo yhden asian yhdessä kappaleessa. Se etenee johdonmukaisesti, lukijan on helppo seurata kirjoittajan ajatuksenkulkua. Tekstistä muodostuu eheä kokonaisuus. Näin opetan joka vuosi opiskelijoitani, mutta oma tuotokseni on kaukana siitä. Kirjoituksen lopetuskappale kokoaa yhteen käsitellyn asia, tekee johtopäätöksiä aiheesta, esittää toimenpide-ehdotuksen tai pohtii tulevaisuutta. Päätän tämän sillisalaattini (joka tuo mieleeni aivan liikaa joulun), ajankohtaiseen bliniohjeeseen. Ja toivon, että ajattelisimme muutoksen keskellä kuin blinejä syödessä: mitä herkkuja poimisinkaan tämän kanssa, mitkä maut sopivat yhteen, uskaltaisinko kokeilla jotain uutta. Ja jos teen yhteensopimattomia makuyhdistelmiä, ei hätää, ainahan voi syödä vielä yhden blinin!

Linkki pikablineihin https://www.yhteishyva.fi/reseptit/pikablinit/045722

Elina Palonen
Äidinkielen opettaja
Point College

 

 

Pohdintoja uudelle vuodelle

Vuosi vaihtui ja moni asia uudistui tai uudistuu alkavan vuoden aikana. Tammikuun alussa saimme uuden lain ammatillisesta koulutuksesta ohjaamaan toimintaamme. Muutokset pakottavat toimiin myös oppilaitoksissa. Pakko on ehkä väärä ilmaisu, sillä laki mahdollistaa entistä joustavammat toimintatavat. Uusista toimintatavoista saamme sopia oppilaitostasolla, mikä tuo vapautta mutta myös vastuuta. Voimme sopeuttaa toimintaamme uusiin lakipykäliin kevään ajan kunnes uudet perustutkintojen perusteet otetaan käyttöön elokuussa 2018. Yksi suurista muutoksista on jo voimaan tullut yksi tapa suorittaa tutkinto. Huolimatta siitä minkä ikäisenä, millä työ- tai elämänkokemuksella lähdetään opiskelemaan, kaikki suorittavat tutkinnon samalla rakenteella.

Ammatillisen koulutuksen reformi tuo jälleen positiivisen haasteen oppilaitokselle; vanhoista tavoista on päästävä eroon. Tai ainakin meidän on uudistettava toimintaamme. On käyty paljon keskustelua siitä, missä määrin aikuisten ja nuorten ryhmiä voi yhdistää. Kuinka paljon verkkokursseja olisi kehitettävä, että saataisiin joustavuutta ja valinnanvapautta lisättyä? Miten jatkuva haku toteutetaan mahdollisimman sujuvasti? Ilmassa on paljon kysymyksiä, joihin ei ole olemassa valmiita vastauksia. Vastauksia saadaan käytännön toimintoja rohkeasti kehittämällä ja uusia toimintatapoja kokeilemalla. Näitä on suunniteltu ja kehitetään Point Collegessa koko ajan.

Uuden toimintatavan suunnittelu ja implementointi aiheuttaa usein ahdistuksen tunteen. En osaa täysin arvioida uuden toimintatavan mukanaan tuomaa työmäärää ja osaamistarvetta. Onko minulla riittävästi stressinsietokykyä ja kompetenssia? Minkälainen verkkokurssin täytyy olla, että sitä voi kutsua verkkokurssiksi? Tärkeintä on aloittaa tekeminen ja katsoa sitten minkälaista jälkeä saatiin aikaiseksi. Jos jälki on sitä mitä haettiin, ollaan tyytyväisiä ja jatketaan toiminnan hienosäätöä. Jos meni pieleen, niin ainakin tiedetään mitä ei kannata kokeilla uudestaan, ei ainakaan välittömästi.

Uuden luomisessa kannattaa olla rohkea. Voisinko rohkaista opiskelijoita kännyköiden käyttöön tunneilla digitalisaation hengessä? Vai olisiko se liian rohkeaa? Ei välttämättä, jos kehittäisin opetusmenetelmiäni siten, että se vaatisi säännöllistä kännykän käyttöä. Vai keräisinkö puhelimet pois oppitunnin aluksi, niiden tuijottaminen kun häiritsee luennointiani. Amerikkalainen tutkimus (http://www.cellular-news.com/story/67603.php) osoitti, että näin toimien saatiin parempia oppimistuloksia. Tosin tutkimus tehtiin kokeiden tuloksia tarkastelemalla, mutta mehän emme kokeita juuri harrasta. Toisaalta Viron peruskouluissa kännyköiden käyttöön jopa rohkaistaan (https://yle.fi/uutiset/3-9925480), mutta kuri ja opettajan auktoriteetti ovat astetta kovempia suomalaiseen järjestelmään verrattuna. Kuten tiedetään, Pisa-tutkimuksissa Suomi jäi Viron taakse 2015.

Kun laki ja ammatillinen koulutus uudistuvat, on hyvä pohtia myös omaa haluani uudistua. Digiloikka ei ole ratkaisu kaikkeen oppimiseen, mutta sen avaimet ovat opiskelijoiden käsissä. Ihan kirjaimellisesti. Voin tehdä siitä ongelman tai ottaa sen mahdollisuutena. Voin kerätä auktoriteettini rippeet kännyköiden muodossa oppitunnin aluksi ja antaa opiskelijoille mahdollisuuden keskittyä vain ja ainoastaan opetukseen. Niinhän he tekevät ilman kännyköitä, eikö niin? Voin myös antaa mahdollisuuden valita oman tavan oppia ja toteuttaa opetusta enemmän digitaalisia välineitä hyödyntäväksi, jolloin kännykät olisivat kynän ja kumin kaltaisia oppimisen välineitä. Kuten otsikko kertoo, nämä kirjoittamani asiat ovat pohdintoja uudelle vuodelle, eivät toimenpide-ehdotuksia tai kannanottoja. Niillä aion kuitenkin haastaa itseni, tehdä nopean vilkaisun peiliin ja kääriä hihat.

Sami Somiska
lehtori, sosiaali- ja terveysala
Point College

 

Suomessa tarvitaan uusia koodareita

Viimeisen puolentoista vuoden ajan on kuultu, että Suomessa tarvitaan paljon uusia ohjelmoinnin osaajia erilaisiin digitalisaatioprojekteihin. Eräiden arvioiden mukaan pelkästään kuusi suurinta ICT-alan yritystä palkkaa tulevina vuosina yhteensä tuhat uutta koodaria vuodessa. Kokonaistarpeen arvioidaan olevan useampia kymmeniä tuhansia osaajia. Tässä kohtaa onkin mukavaa todeta, että olipa hyvä, että aloitimme ohjelmistotuotannon koulutuksen kehittämisen vuonna 2015. Ensimmäiset ohjelmoinnin opiskelijat aloittivat 19.9.2015 ja tämän vuoden kevätjuhlassa saimme juhlia jo valmistumisiakin.

Ohjelmistotuotannon osaamisalan verkkokoulutuksen rakentaminen on vaatinut paljon työtä (lue: verta, hikeä ja kyyneleitä), mutta se on ollut myös erityisen palkitsevaa. Tuntuu todella hienolta, kun opiskelijat saavat ensimmäisiä oivalluksiaan olio-ohjelmoinnin perusteista, ja kun he oppivat tekemään tietokantasovelluksia Azure-pilvipalveluun julkiseen verkkoon. Kivalta sekin tuntui, kun jotkut saivat jopa työtarjouksia kesken opintojensa – työnantajat ovat olleet yhteydessä joko meihin tai suoraan opiskelijoihin näiden koodariprofiilin perusteella. Opiskelijoita ohjataan laatimaan oma ammatillinen profiilinsa mm. LinkedIniin sekä koodareiden hyvin tuntemaan GitHub:iin.

Kehitys kehittyy

Point College aloittaa pelikehittäjän koulutuksen tammikuussa 2018. Koulutus on jatkumoa aikaisemmille ohjelmoinnin koulutuksille, ja siihen sovelletaan olemassa olevia ohjelmoinnin verkkokursseja. Koulutus alkaa ohjelmoinnin alkeilla, joten aikaisempaa ohjelmointikokemusta ei edellytetä. Pelikehittäminen soveltuu nykyisten ohjelmoinnin koulutusten rinnalle hyvin, koska käytettävä ohjelmointikieli on sama kaikissa koulutusohjelmissamme. Jatkamme edelleen myös mobiilikehittäjän, Cloud Application Developerin ja IoT-kehittäjän koulutuksia. Ohjelmoinnin koulutus on nyt ensimmäistä kertaa mukana myös nuorten yhteishaussa keväällä 2018!

Odotan innolla uutta vuotta ja uskon, että siitä tulee hyvä. Nyt kuitenkin on levon aika. Vietämme joulujuhlaa ja keräämme voimia ensi vuoden haasteisiin.

Juha Sonck
Kouluttaja, tutkintovastaava
Point College

Koulutussopimus ja oppisopimus Suomeen vuonna 2018, malli Saksaa mukaillen

Vuoden 2018 alusta alkaa uusi toimintakulttuuri ammatillisessa koulutuksessa. Nyt työpaikoilla kannattaa kiinnittää huomiota asiaan ja ottaa tästä hyöty irti ja järjestellä asioita uusiksi:

  • Henkilökunta voi opiskella oppisopimuksella yhden tutkinnon osan. Miten olisi, esimerkiksi markkinointi ja päivitetään Inbound Marketing -työkalut henkilökunnan käyttöön tai vaikka projektiosaamista saman aihepiirin järjestelmien käyttöönotossa?
  • Koulutussopimuksella tuleva opiskelija voi tehdä työtehtäviä, jotka ovat syystä tai toisesta ulkoistettu. Ostammeko alihankintaa ulkomailta vai teemmekö itse?
  • Uuden työntekijän perehdyttämisohjeet kannattaa päivittää opiskelijoilla. Se on heille opiskelua ja auttaa yritystä jatkossa saamaan uudet työntekijät ja opiskelijat nopeammin tekemään yrityksen ydinbisnestä. Videot ovat arkipäivää nuorille ja nopea tapa omaksua uusia asia.
  • Nuorilla on nuorten mediatyökalut hallussa. Olisiko hyvä kiinnittää huomiota, miten yrityksenne näkyy heille, tulevaisuuden tekijöille esim. Instagramissa tai YouTubessa?
  • Muista myös vaatia koululta tarvelähtöistä lähestymistapaa eli mitä TE haluatte: selkeitä työtehtäviä nuorille? Mikä lähtötaso koulutussopimuksen alussa? Oma-aloitteisuus ja missä asioissa? Jos tämä ei toimi niin mitä sitten? jne.

Hyvällä suunnitelulla ja rohkeudella edetä asiassa saadaan aikaiseksi win-win -tilanne: ammattilaisia töihin ja yrityksille valmiiksi perehdytettyä osaavaa työvoimaa. Yksi Saksan menestyksen avaintekijöitä on ollut ammatillinen koulutus. Me voimme halutessamme tehdä tästä Suomen mallista vieläkin paremman!

Jari Wetterstrand
koulutustarkastaja, Point College