Blogi: Ammatillisen koulutuksen reformi heikentää rahoituksen ennakoitavuutta

Pasi Kankare 3.3.2018

Ammatillisen koulutuksen reformi heikentää rahoituksen ennakoitavuutta

15.8.1971 presidentti Richard Nixon päätti irrottaa Yhdysvaltain dollarin arvon kultavarannosta. Dollarin arvolla ei ole enää sen jälkeen ole ollut mitään luonnollista vastaavuutta eli se on ollut kelluva. Jotkut talousasiantuntijat pitävät käännettä lähtökohtana maailmantalouden ennustettavuuden jatkuvalle vähenemiselle.

Ammatillisen koulutuksen reformin lainsäädännössä tehtiin vaikutuksiltaan Nixonin päätökseen verrattava rahoitusuudistus. Valtio ei enää määrittele keskimääräistä valtionosuutta. Opiskelijoiden nuppilukuihin liittyvät laskentapäivät poistettiin rahoituksen perusteista, joka sinänsä on järkevä linjaus. Tilalle otettiin opiskelijavuoden käsite, joka perustuu opiskelijan 365 päivän opiskeluaikaan. Valtion budjetissa aikaisemmin erilliset momentit korvattiin yhdellä, jolloin rahoituksen määrittely eduskunnan tasolla näyttää huomattavasti yksinkertaisemmalta. Järjestelmään sisältyy kuitenkin yksi mutta. Opiskelijavuoden hinta ei enää asetu millekään keskimääräiselle tasolle vaan se on järjestäjäkohtaisesti kelluva ja tulee riippumaan kaikkien muiden koulutuksen järjestäjien tuloksista. Rahoituksen tarkka ennustaminen edellyttäisi tietoa muiden suhteellisesta tilanteesta. Vanhan rahoituslain tuloksellisuusrahoituksessa oli samoja ongelmia. Tieto tuloksesta tuli useita vuosia sen jälkeen, kun tulos oli jo tehty. Laadun jatkuvan parantamisen kannalta tulosrahoituksen tiedoilla ei ollut välitöntä käyttöarvoa ja koulutuksen järjestäjät kehittivät laatujärjestelmiensä tueksi muita mittaustapoja. Onneksi niillä lienee käyttöä jatkossakin.

Valtion budjettiin palatakseni, näyttää se ammatillisen koulutuksen osalta tavattoman yksinkertaiselta. Kokonaisrahoitus on budjettiperusteinen, jolloin tavoitteellisten opiskelijavuosien kautta päästään moniportaisen laskentakaavan avulla yksittäisen koulutuksen järjestäjän lopulliseen rahoitusosuuteen. Voi tietysti kysyä, ovatko myös tulevissa laskusuhdanteissa vääjäämättä tapahtuvat leikkaukset yksinkertaisempia?

Laskentatavan muutos aiheutti melkoisen hämmennyksen niiden osalta, jotka ovat aikaisemmin saaneet huomattavan paljon tuloksellisuusrahoitusta. Rahoituksen suuria muutoksia kompensoitiin harkinnanvaraisella korotuksella, jota jaettiin yhteensä n. 14,7 miljoonaa euroa. Rahoitusjärjestelmän muutokset näyttävät harkinnanvaraisen korotuksen saajien perusteella kohdistuneen pääasiassa pieniin yksityisiin järjestäjiin. Rahoituksen pudotus korjaantunee sitä mukaa, kun suoritus- ja vaikuttavuuskomponentit otetaan porrastettuna käyttöön vuoteen 2022 mennessä. Siihen saakka eletään rahoitusjärjestelmän siirtymäsäännösten porrastuksen aiheuttamassa epävarmuudessa.

Osana reformin rahoitusuudistusta, siirrettiin työvoimakoulutuksen rahoitusta 50,7 miljoonaa euroa työ- ja elinkeinoministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriöön ammatilliseen koulutukseen. Joillekin koulutuksen järjestäjille annettiin järjestämislupaan työvoimakoulutuksen tehtävä, johon osoitettiin opiskelijavuosien kautta rahoitusta. Valtion budjetissa siirto näyttäytyy rahoituksen lisääntymisenä, mutta koulutuksen järjestäjätasolla siirto on enemmänkin kustannusneutraali ja näennäisesti rahoituksen kokonaistasoa nostava. Vasta vuoden 2018 tilinpäätösten jälkeen nähdään, mitkä siirron järjestäjäkohtaiset nettovaikutukset olivat. Työvoimakoulutuksen rahoituksen siirron porrastuksen vuoksi vaikutusrumba jatkuu.

Tilastokeskuksen ennakkotiedot kuntayhtymien tilinpäätöksistä vuodelta 2017 osoittavat, että vain 5 kuntayhtymää näyttää pääsevän ylijäämäiseen tulokseen. Rahoituksen leikkaukset ovat sinänsä jo päättyneet, mutta indeksikorotuksia saataneen vielä odotella. Koulutuksen järjestämiskustannukset tulevat palkankorotusten myötä kasvamaan ja samalla rahoitusjärjestelmän porrastukset luovat epävarmuutta tulevasta rahoitustasosta.  Edesmenneen presidentti Mauno Koiviston opit eivät tässä taida riittää: ”Tarttis tehrä jotain – kyllä se siitä”. Aktiivinen asioihin vaikuttaminen lienee nyt enemmän kuin paikallaan.